Mitä polkuja elämässä on parempi olla kulkematta?

Mitä polkuja elämässä on parempi olla kulkematta?

Koko elämä on pitkä tie, joka on joskus hyvin mutkainen ja joskus melko tasainen. Elämän tulkinta riippuu yksilöstä ja epäilemättä hänen ympäristöstään. On kuitenkin aina yksilön itsensä tehtävä päätös, paitsi että joskus on vaikea vastustaa yhteiskuntaa ja erilaisia tilanteita.

Silti on mahdotonta abstrahoitua täysin pois maailmasta, koska sen kanssa on oltava vuorovaikutuksessa koko elämän ajan. On olemassa poikkeuksia, kuten erakkoelämä. Siinä tapauksessa ihminen on 100-prosenttisesti oman itsensä varassa.

Mutta kaikki eivät voi ja halua ryhtyä erakoksi, koska olemme kaikki tottuneet elämään nykymaailmassa. Jotta sen kanssa voi löytää yhteisen sävelen kommunikaatiota varten, on sopeuduttava tilanteisiin. Sitä vastaan meneminen ei auta tässä, vain harvoissa tapauksissa.

Tällainen elämä rajoittaa jonkinlaista vapautta ihmiselle, se pitää hänet tietyissä rajoissa. Jotkut saattavat sanoa, että se on kamalaa ja epäreilua, mutta onko se todella niin?

Kuulostaa varmasti harmilliselta, että ihmisellä ei ole periaatteessa mitään vapautta, paitsi että tällainen rajoitus säästää ihmishenkiä ja auttaa hallitsemaan ihmisten käyttäytymistä. Kaikki yksilöt eivät edes pysty elämään turvallisesti, täydellä valinnan mahdollisuudella.

Joten rajoitus tässä muodossa on, onneksi tai valitettavasti, välttämätön nykyihmiselle. Ehkäpä ihmismieli saavuttaa jossain vaiheessa sellaiset korkeudet, että se tuntee ehdottoman vapauden.

Psykologian ja lääketieteen normien mukaan yleensä jokaisella ihmisellä on oikeus valita. Tämä tarkoittaa, että hän voi valita, mihin suuntaan hän haluaa opiskella, työskennellä, mitä pukeutua tänään, miten reagoida tähän tai tuohon tilanteeseen. Ainoastaan todellisuudessa ei aina käy niin.

Ammatin oppimisen ajankohdan osalta on syytä mainita vanhempien mielipide. Hyvin usein käy niin, että lapsen toiveet eivät vastaa hänen vanhempiensa tavoitteita. Tällä perusteella syntyy sukupolvien välinen ristiriita.

Vanhat eivät enää ymmärrä nuoria ja päinvastoin. Koska vanhemmat haluavat vilpittömästi antaa lapselleen parasta, he menevät sitä vastaan ja perustelevat sen hyvillä aikomuksilla. Itse asiassa he ovatkin, mutta onko se hyväksi lapselle? Se on jaettu 50-50.

Tietenkin jokainen äiti yrittää estää lastaan tekemästä virheitä vedoten suojelunhaluun. Samalla hän vetoaa menneisiin kokemuksiinsa eikä ymmärrä, että hänen tyttärensä/poikansa on tehtävä oma tiensä elämässä. Epäilemättä on tarpeen neuvoa ja neuvoa, mutta et voi tehdä lopullista päätöstä hänen puolestaan.

Lasta voi ”suojella” koko elämänsä ajan, aina loppuun asti. Mutta tällainen ihminen kasvaa ikään kuin tyhjiössä, eikä kykene elämään ilman vanhempien huolenpitoa. Se, ettei ihminen voi valita omaa elämänpolkuaan, tekee hänestä sopeutumattoman karuun todellisuuteen.

Todellisen valinnan hetkellä kaikilla on epäilyksiä ja kysymyksiä. Jokin polku tuntuu vaikeammalta, joku helpommalta, ja kolmas yleensä vetää meidät tuntemattomaan. Jokainen niistä johtaa tiettyyn lopputulokseen, jolla ei ole huonoa eikä hyvää väritystä.

Mitä meidän siis pitäisi tehdä elämänpolun valinnan kanssa? Pidän eräästä hyvin viisaasta lauseesta tästä aiheesta:

”On teitä, joita ei halua kulkea. Mutta niitä kulkematta ei opi valitsemaan oikeita teitä”.

Ei ole vain hyviä teitä. Kaikki elämän tiet ovat omalla tavallaan petollisia. Aina ei voi valita hyvää ja helppoa, eikä sen tarvitse olla niin.

Samoin ei ole olemassa mitään virhettä tai väärää valintaa, ainoastaan asenteesi tilanteeseen. Tällaista ”virhettä” voi ja kannattaa tarkastella toiselta puolelta, nimittäin siltä puolelta, että saa kokemusta ja saa kyvyn valita oikeat ja parhaat tiet matkan varrella.


No more posts
No more posts