Miten ei jäädä jumiin tyhmyyden vuorelle? Oivalluksia uudelleenajattelua käsittelevästä kirjasta

Tavallisessa elämässä monet meistä haluavat mieluummin uskoa kuin epäillä. Välttelemme useimmiten ristiriitoja ja ympäröimme itsemme ihmisillä, jotka ovat kanssamme samaa mieltä. Mutta näin tehdessämme riistämme itseltämme mahdollisuuden löytää uusia asioita, voittaa stereotypioita ja muuttaa vanhentuneita näkemyksiä.
Kirja ”Think Again: The Power of Knowing What You Don’t Know” käsittelee sitä, miten voimme oppia ajattelemaan uudelleen sitä, mitä meillä on ja mihin pyrimme. Varoitetaan heti: tämä kirja muuttaa sinua paljon. Ei ole sattumaa, että sitä lukevat monet ja menestyneet ja varakkaat ihmiset, ja itse kirjasta on tullut New York Timesin bestseller.
Seuraavassa kerromme, mitkä ovat mielestämme kirjan kirjoittajan, Adam Grantin, upeimmat oivallukset.
Emme pidä siitä, kun uskomuksemme kyseenalaistetaan…
Tunnettu sosiologi Murray Davies väittää, että nykymaailmassa eivät säily hengissä totuudenmukaiset ajatukset vaan kiinnostavat ajatukset. Ja mielenkiintoisiksi ne tekee se, että ne ovat ristiriidassa sellaisten uskomusten kanssa, jotka eivät ole kaikkein vakaimpia. Tiesitkö, että kuu on saattanut muodostua sulan Maan sisällä magmasta? Että narvivalaan keihäs on itse asiassa hammas?
Tavallisesti pidämme tervetulleena tilaisuutta tarkastella uudelleen ajatusta tai käsitystä, joka ei merkitse meille paljon. Ensin olemme yllättyneitä (”Todellako?”), sitten osoitamme kiinnostusta (”Kerro lisää!”) ja ihailua (”Vau!”). Mutta kun perususkomukset kyseenalaistetaan, sulkeudumme uudelta tiedolta ja kohtaamme sen ilman uteliaisuutta.
Aivan kuin päässämme asuisi miniatyyrikokoinen diktaattori, joka ohjaa tosiasioiden virtausta aivoihin. Psykologit kutsuvat sitä totalitaariseksi egoksi, ja sen tehtävänä on estää olemassa olevan maailmankuvan uhkaaminen.
Uskomuskaavio. Lähde täällä ja alla on kirja: ”Think Again: The Power of Knowing What You Don’t Know”, kirjoittanut Adam Grant.
Tässä on toinenkin kummallinen asia: mitä korkeampi älykkyysosamäärä ihmisellä on, sitä todennäköisemmin hän noudattaa stereotypioita, koska silloin hän tunnistaa nopeasti mallit ja takertuu niihin. Tuoreessa kokeessa havaittiin, että mitä älykkäämpi ihminen on, sitä vaikeampi hänen on muuttaa uskomuksiaan.
Tästä voimme tehdä yhden tärkeän johtopäätöksen:
Nerokkaana ajatteleminen ei tarkoita kykyä ajatella uudelleen.
Sekoitamme usein luottamuksen ja pätevyyden
Eräässä tiedemiehiä koskevassa tutkimuksessa ne osallistujat, jotka saivat alhaisimmat pisteet tunneälystä, eivät ainoastaan yliarvioineet taitojaan, vaan myös kyseenalaistivat tulokset ja kutsuivat niitä epätarkoiksi ja epätodellisiksi. He olivat myös vähemmän innokkaita oppimaan ja kehittämään itseään.
Me kaikki emme ole hyviä jossakin, ja useimmiten olemme siitä tietoisia. Joskus kuitenkin yliarvioimme toivottuja taitoja, kuten kykyä tunnistaa keskustelukumppanimme tunteet tai käydä keskustelua rauhassa.
Liiallinen itseluottamus alkaa siirryttäessä aloittelijasta amatööriksi. Vaara piilee rajallisessa tietämyksessämme. Meillä ei ole tarpeeksi tietoa monista elämänalueista, jotta voisimme epäillä uskomuksiamme tai olla vakuuttuneita tietämättömyydestämme.
Tiedämme juuri sen verran, että voimme luottavaisin mielin antaa neuvoja ja arvioita, emmekä tajua, että olemme kiivenneet suoraan Tyhmyysvuoren huipulle ja jääneet sinne.
Tyhmyyden vuoren ansa.
Älä sekoita luottamusta ja pätevyyttä keskenään. Muista Dunning-Kruger-ilmiö: korkea käsitys itsestä on yleensä kohtuuton ja haittaa itsensä kehittämistä. Jos haluat välttää liioitellun mielipiteen tietämyksestäsi tietystä aiheesta, mieti, miten selittäisit asian tietämättömälle henkilölle.
Joskus lankeamme ennenaikaisen identiteetin ansaan
Kiinnitymme usein elämänsuunnitelmiimme. Kun valitsemme yhden, teemme siitä osan itseämme ja rakennamme sitoutumista. Ihmiset ryhtyvät kirjoittamaan lukemisen rakkaudesta ja huomaavat sitten, ettei heillä ole siihen mitään taipumusta. He yrittävät miellyttää perhettä, valitsevat ammatin, jota vanhemmat toivovat heille, ja hylkäävät unelmansa. Ihmiset eroavat, koska eivät halua saada lapsia, ja monta vuotta myöhemmin he huomaavat haluavansa olla vanhempia.
Kun monet ihmiset ovat ymmärtäneet valintansa vääryyden, he uskovat, että on liian myöhäistä muuttaa mitään. Liian paljon on panostettu, jotta kaikesta voitaisiin luopua: sääli palkkaa, asemaa yhteiskunnassa, taitoja ja käytettyä aikaa.
Tyypillinen työviikko ennenaikaisen identiteetin seurauksena.
Pelko vuosien varrella kertyneen omaisuuden menettämisestä on ymmärrettävää. Mutta mieti seuraavaa: mitä sinulle tapahtuu seuraavaksi? Ehkä on parempi menettää viimeiset kaksi tai kolme vuotta kuin seuraavat kaksikymmentä vuotta? Itse asiassa ennenaikainen identiteetti on kuin laastari, joka tukkii todellisen identiteetin kriisin, mutta se ei paranna.
Varokaa joutumasta ylimielisyyden kehään
Joskus joudumme ylimielisyyden kehään. Ensin informaatiokuplaan rakennetaan virheellinen mielipide, joka saa meidät hyväksymään vain sitä tukevat tiedot. Tämä saa meidät ylpeilemään. Sitten uskomukset lukkiutuvat kaikukammioihin, ja kuulemme vain niitä, jotka kaikuvat, hyväksyvät ja tukevat meitä. Näin pystytetty linnoitus voi tuntua linnoittamattomalta.
Tutkijat kutsuvat tätä vaikutusta myös ”litteän maan” vaikutukseksi. Tämä viittaa siihen, että rajoittamalla ajatteluamme luulemme edelleen, että maapallo on litteä, vaikka se ei todellisuudessa ole sitä.
Esimerkki ylimielisyyden kehästä.
Ylimielisyydellämme vangitsemme itsemme. Tämän välttämiseksi meidän ei pidä olla hitaampia ajattelemaan, vaan nopeampia ajattelemaan uudelleen.
Se alkaa älyllisellä nöyryydellä – sen myöntämisellä, ettemme tiedä jotain. Jokaisella meistä on pitkä lista aiheita, joista emme tiedä mitään. Kirjoittaja nimeää tässä muutamia: taide, rahoitusmarkkinat, muoti, kemia, ruoanlaitto, miksi brittiläinen aksentti lauluissa kuulostaa amerikkalaiselta ja miksi on mahdotonta kutittaa itseään.
Myöntämällä tietämättömyytemme avaamme oven epäilylle. Koska emme luota saamiimme tietoihin, alamme etsiä lisää. Etsintä johtaa uusiin löytöihin, jotka ruokkivat vaatimattomuutta ja osoittavat, kuinka paljon meillä on vielä opittavaa.
Tieto on valtaa, tietämättömyyden tunnustaminen on viisautta.
Pidämme tavanomaisista menetelmistä, mutta ne eivät aina ole hyviä
Vuonna 1986 avaruussukkula Challenger räjähti, koska o-renkaiden luotettavuutta oli analysoitu katastrofaalisen pintapuolisesti. Laukaisua jouduttiin lykkäämään, mutta NASA luotti todisteisiin, joiden mukaan renkaiden kanssa ei ollut ollut ollut ongelmia aiemmilla lennoilla. Laukaisupäivänä oli epätavallisen kylmä, o-rengas katkesi kantoraketista, ja siitä lähtenyt kaasusuihku paloi polttoainesäiliön läpi. Seitsemän miehistön jäsentä kuoli.
Vuonna 2003 avaruussukkula Columbia hajosi samanlaisissa olosuhteissa. Laukaisun jälkeen maassa ollut miehistö huomasi, että avaruusaluksen eristys oli irtoamassa, mutta useimmat olivat yhtä mieltä siitä, että tässä ei ollut mitään vikaa – näin oli tapahtunut ennenkin, eikä siitä ollut pahoja seurauksia. Aihe suljettiin, ja siirryimme keskustelemaan mahdollisista muutoksista, joilla voitaisiin lyhentää seuraavan tehtävän valmisteluja. Lämpösuojan katoaminen osoittautui kuitenkin kriittiseksi, yksi sen palasista murtui vasemman siiven läpi, ja kuumia kaasuja tunkeutui sen sisällä olevasta reiästä, mikä johti räjähdykseen. Seitsemän astronauttia kuoli onnettomuudessa.
Suorituskulttuurissa ihmisillä on taipumus kiintyä tuttuihin menetelmiin. On jo tarpeeksi paha asia, että kerran optimaalisiksi tunnustetut menetelmät eivät muutu myöhemmin. Kaikki ylistävät niiden etuja, kukaan ei näe niiden haittoja eikä kukaan mieti, olisiko niitä aika parantaa.
Yleisimmät selitykset sille, miksi ihmiset ovat haluttomia ajattelemaan ja miettimään uudelleen, mitä he tekevät.
Valitettavasti tätä ongelmaa ei voida ratkaista millään tehokkaalla menetelmällä. Lisäksi me kaikki tiedämme, että ”yksi kentällä ei ole soturi”, ja jos yksi henkilö alkaa miettiä tehtäviään uudelleen, muut eivät välttämättä tue häntä.
Mutta on silti välttämätöntä aloittaa uudelleenajattelu. Aloittakaa ainakin itsestänne. On välttämätöntä jatkuvasti kritisoida kaikkia kertynyttä menetelmää. Tuttujen ratkaisujen heikkouksia kannattaa yrittää etsiä. Käytä vastuuta prosessista ja pyri aina parhaaseen.
Miten konfliktit ja riidat voivat auttaa meitä tulemaan paremmiksi?
Ehkä olet täysin konfliktiton henkilö tai päinvastoin taitava neuvottelija. Ehkä olet tottunut tasoittamaan kulmia, välttämään riitoja ja epämukavia ihmisiä. Mutta aloittaaksesi uudelleenajattelun kierteen, sinun PITÄÄ HARRASTAA nuo konfliktit ja riitapuolet.
Kyselyn tulokset: Miksi vältän konflikteja?
Tässä on esimerkki. Vuonna 2000 Pixar Corporation oli maineensa huipulla. Tietokoneiden avulla henkilökunta uudisti animaation ensimmäisessä menestyselokuvassaan ”Toy Story” ja tuotti kaksi uutta hittiä. Studion perustajat eivät kuitenkaan aikoneet jäädä lepäämään laakereilleen. Varmistaakseen, ettei menestys muuttuisi rutiiniksi, he kutsuivat ohjaaja Brad Birdin. Hän oli juuri julkaissut kriitikoiden ylistämän debyyttielokuvansa, joka oli epäonnistunut lipputuloissa, ja hän oli innokas ryhtymään johonkin suureen ja rohkeaan. Kun Bird esitteli konseptinsa, Pixarin tekninen johtaja hylkäsi hänen ehdotuksensa ja sanoi, että sen toteuttaminen kestäisi vuosikymmenen ja 500 miljoonaa dollaria.
Brad ei aikonut luovuttaa. Hän keräsi yhteen studion luopiot, joita pidettiin tyytymättöminä kaikkeen ja kaikkiin, ikuisina riitapukareina. Jotkut kutsuivat heitä ”surkeiksi lampaiksi”, jotkut kutsuivat heitä ”merirosvoiksi”. Brad varoitti heitä, ettei kukaan uskonut projektiin. Neljä vuotta myöhemmin hänen tiiminsä ei ainoastaan tuottanut Pixarin haastavinta elokuvaa, vaan myös alensi tuotantokustannuksia minuutissa. ”Superperhe” toi yhtiölle 631 miljoonan dollarin tulot kansainvälisistä näytöksistä ja voitti parhaan pitkän animaatioelokuvan Oscarin.
Huomaa, mitä Brad ei tehnyt. Hän ei etsinyt helppoa tietä tai tiimin myöntyväisiä ihmisiä. Kyllä, jälkimmäiset ovat loistava tukiryhmä, he ovat aina kohteliaita ja kannustavia. Mutta uudelleenajattelu vaatii hyvin erilaisia ihmisiä, jotka eivät pidä mitään itsestäänselvyytenä, jotka osoittavat sokeat kohdat ja auttavat korjaamaan puutteet. He aloittavat uudelleenajattelun kierteen ja pakottavat ympärillään olevat ihmiset olemaan nöyrempiä, kyseenalaistamaan mielipiteitään ja etsimään uutta tietoa.