Viestintäteknologia on olennainen osa elämäämme. Niiden merkitystä ei voi aliarvioida riippumatta siitä, mistä näkökulmasta niitä tarkastellaan. Loppujen lopuksi jopa sellaisten tavallisten ihmisten elämä, jotka eivät ole läheskään mukana viestintään liittyvässä toiminnassa, on suurelta osin riippuvainen tietovälineistä.

Kaikki ihmiset katsovat televisiota, käyttävät älypuhelimia, kuuntelevat radiota, käyttävät sosiaalisia verkostoja ja viettävät vapaa-aikaansa pelaamalla verkkopelejä päivittäin. Ja kaikki tämä ei ole mitään muuta kuin viestintäteknologiaa, jota ihmiset käyttävät ja jolla on suora vaikutus heihin.

Psykologia tieteenä ei tietenkään voisi jäädä sivuun ja jättää huomiotta sellaista elämän osa-aluetta kuin tiedotusvälineiden vaikutus ihmisten tietoisuuteen. Tässä tieteessä tälle aiheelle on omistettu kokonainen suunta, joka on itse asiassa itsenäinen tieteenala. Psykologit tutkivat aktiivisesti paitsi sitä, miten radio, televisio ja muut tiedotusvälineet vaikuttavat ihmisen tietoisuuteen, myös paljon muuta tähän aiheeseen liittyvää.

Mitä on joukkoviestintä?

Kukin henkilö antaa termille erilaisen merkityksen. Jotkut yhdistävät julkisen viestinnän yksinomaan joukkotiedotukseen, kun taas toiset ajattelevat heti Internetiä ja erilaisia suoran viestinnän välineitä.

Mitä psykologit tarkoittavat tällä termillä? Joukkoviestinnän psykologian kohteena ei ole mikään muu kuin itse prosessi, jossa tuotetaan tietoa ja vaikutetaan massatietoisuuteen. Tietenkin myös yleisen mielipiteen muokkaamisen prosessit ovat tutkimuskohteena. Tieteenala käsittelee myös kysymyksiä, jotka liittyvät tiedon välittämistapoihin, sen omaksumiseen ja tiettyjen viestintäprosessien varmistavien tekniikoiden merkitykseen.

Vastaavasti joukkoviestintä on erityisiä tiedonvaihdon, viestinnän tai ihmisten välisen yhteydenpidon muotoja.

Erilaisten viestinnän muotojen merkitystä on mahdotonta yliarvioida. Miten ihmiset esimerkiksi saavat tietää uutiset? Tai kommunikoivat kaukana olevien läheistensä, sukulaistensa ja tuttaviensa kanssa? Tähän he käyttävät tiedonvaihdon keinoja. Näin ollen nämä tekniikat ovat olennainen ja erittäin tärkeä osa sekä yksilöiden että koko yhteiskunnan elämää.

Erilaiset viestintävälineet ovat niin juurtuneet kaikkiin yhteiskunnallisesti merkittäviin aloihin, että on yksinkertaisesti mahdotonta kuvitella maailmaa ilman niitä. Politiikka, talous, kulttuuri ja koko yhteiskunnallinen infrastruktuuri ovat itse asiassa joukkoviestinnän ”hallussa”. Lisäksi tiedotusvälineet muodostavat ihmisten käsityksen kaikesta.

Luovatko tiedotusvälineet väärän kuvan tapahtumista?

Valitettavasti kyllä. Erityisesti ei-demokraattisissa ja kolmannen maailman maissa.

Tämän toteaminen ei ole lainkaan vaikeaa, riittää, kun käyttää Internetiä ja tarkastelee kansainvälisissä tiedotusvälineissä julkaistuja julkaisuja. Ja ero voi olla paitsi tietojen esittämisessä, myös tiettyjen tapahtumien pois jättämisessä (joita paikalliset viranomaiset eivät suosi). Siksi yhä useammat ihmiset lukevat uutisia mieluummin Internetistä kuin televisiosta ja radiosta.

Tietenkin monet hyvämaineiset tiedotusvälineet vääristelevät joskus tietoja, jopa kehittyneissä maissa, kuten Yhdysvalloissa ja Japanissa. Otetaan esimerkiksi Pearl Harborin tappio toisessa maailmansodassa. Amerikkalaiset ovat kääntäneet armeijansa todellisen ammatillisen riittämättömyyden todelliseksi sankaruudeksi, tragediaksi ja marttyyrikuolemaksi. Elokuvantekijät ovat omaksuneet saman esitystavan. Japanilaiset ihannoivat sankareitaan liioittelemalla hieman vihollisen puolustuskykyä ja taisteluvalmiutta.

Jokainen viestintäväline muodostaa tavalla tai toisella näkemyksen jostakin tapahtumasta tai ilmiöstä ja luo yleisen tai henkilökohtaisen mielipiteen. Vaikka henkilö itse saisi tietoa toiselta, joka on paikalla, hän saa silti puolueellisen esityksen. Jos esimerkiksi puhut Kyproksella asuvien ihmisten kanssa taloudellisesta tilanteesta, jotkut kertovat, kuinka hyvin heillä menee, voit mennä töihin EU-maihin ja muita plussia. Toiset ihmiset sanovat kuitenkin, kuinka epäsuotuisa tilanne on heidän kannaltaan; he väittävät, että heidän on mentävä naapurimaiden EU-maihin ansaitakseen rahaa.

Näin ollen tietolähde vaikuttaa aina havaitsemisen ja tietoisuuden sosiaalipsykologisiin prosesseihin. Ja tätä ongelmaa tutkivat myös psykologit.

Miten tiedotusvälineet muodostavat mielipiteensä?

Paradoksaalista kyllä, tutkimusten mukaan joukkoviestintään eivät vaikuta pääasiassa rikkaat ja vaikutusvaltaiset ihmiset vaan muut tiedotusvälineet. Sosiaalipsykologit eivät kuitenkaan näe tässä ilmiössä erityistä paradoksia.

Koska termi viittaa kaikkeen, mikä tavalla tai toisella liittyy erilaisten tietojen tuottamiseen, tallentamiseen, välittämiseen, levittämiseen ja joukkotajuistamiseen, viestinnän kehitys on verrannollinen niiden saatavuuteen. Toisin sanoen World Wide Webin syntyminen on vaikuttanut vallankumouksellisesti mediaan ja viestintään. Tämä teknologia oli eräänlainen läpimurto, joka toi radion, television ja muut tiedotusvälineet uuteen kehitysvaiheeseen.

Sama vaikutus syntyi jo aiemmin television tulon myötä. Ja sitä ennen samanlaisen vaikutuksen aiheutti radioviestinnän, lennättimen, syntyminen. Joukkoviestinnän psykologia, kun tarkastellaan tämän käsitteen historiaa, ei ulotu viime vuosisadan alkua pidemmälle. Kuitenkin jopa postipalvelun ilmestymisellä, puhumattakaan sanomalehtien syntymisestä, oli aikoinaan sama vallankumouksellinen vaikutus viestinnän alalla kuin Internetillä.

Mitä on joukkoviestinnän psykologia?

Psykologia tieteenalana kiinnostui viime vuosisadan alussa erilaisten viestintävälineiden vaikutuksesta ”massojen mieliin”. Itse käsite muodostui viime vuosisadan 20-luvulla Yhdysvalloissa. Termillä ”viestintä” ei alun perin ymmärretty ainoastaan toimittajien työtä eli joukkotiedotusta, vaan myös viestintää, kommunikaatiota ja muita vastaavia sosiaalisten suhteiden näkökohtia.

Joukkoviestinnän sosiaalipsykologiassa kiinnitettiin alkuaikoina paljon huomiota siihen, että tiedotusvälineet pyrkivät ohittamaan kilpailevat yritykset antaakseen yleisölle sen, mitä se kaipaa. Toisin sanoen tiedotusvälineet ”spekuloivat” ihmisten odotuksilla, kun ne uutisoivat tietyistä tapahtumista, vääristelemällä tai pidättämällä osan tiedoista tai julkaisemalla vain sen, minkä tiedetään herättävän vastakaikua suuressa yleisössä. Ilmiö on edelleen elossa. Nykyään sitä kutsutaan ”keltaiseksi lehdistöksi”.

Viestintävälineille ominaisia keskeisiä ominaisuuksia on:

• Osallistujien kiinnostuksen kohteet viestinnän alalla ja niiden muutokset elinolosuhteisiin liittyen;
• Erityisten kulttuuristen arvojen ja ajattelutapojen muodostumisprosessi;
• Emotionaalinen ja semanttinen samaistuminen tiettyihin suuntauksiin tai tekijöihin (eli samaistuminen);
• Vakuuttavan vaikutuksen vaikutus ja tietynlaisen yleisen käsityksen, tietoisuuden, rakentuminen;
• Jäljittelyn ja diffuusion kaltaisten ilmiöiden läsnäolo ja leviäminen;
• Massoihin vaikuttamisen käyttö missä tahansa intressissä, esimerkiksi tavaroiden ja palvelujen mainonnassa.

Psykologit eivät tietenkään anna julkiselle viestinnälle vain luonnehdintaa. Eri maiden poliitikkojen enemmistön mukaan kaikkien tiedotusvälineiden tärkein tehtävä on yleisen mielipiteen muodostaminen.

Sosiaalipsykologit eivät kiistä tätä; lisäksi tutkijat laajentavat ”virallista postulaattia” lisäämällä teesiin mahdollisuuksia:

• Tietyntyyppisen tietoisuuden rakentaminen;
• Muotivirtausten, ostotrendien, makujen ja mieltymysten muodostuminen kaikilla elämänalueilla.

Tietenkin erityispiirteisiin kuuluvat tiedonvaihdon järjestämisen suorat tekniset vivahteet. Mitä tämä tarkoittaa? Yksinkertaisesti sanottuna puhumme tavasta, jolla tietoa välitetään, ja palautteen olemassaolosta tai puuttumisesta. Internetissä julkisesti saatavilla oleva tieto voi olla esimerkiksi artikkelin tai elokuvan muodossa, eikä aineiston alla olevissa kommenteissa voi olla keskustelua. Tai päinvastoin, se voi olla eräänlainen ”foorumi”, jolla ihmiset voivat ilmaista mielipiteitään ja ajatuksiaan.

Sama jako on yleinen myös muissa teknologioissa. Esimerkiksi erilaisissa televisio-ohjelmissa ja keskusteluohjelmissa käytetään palautteenantovälineitä, kuten ”soita studioon”, live-chat, tekstiviestiäänestys ja muita. Radio on erityisen aktiivinen palautteen käytössä. Sanomalehdet, almanakat, aikakauslehdet ja muut aikakausjulkaisut pitävät yhteyttä lukijoihinsa kirjeiden välityksellä tai antamalla heille mahdollisuuden kommentoida artikkeleita (jos niillä on tietysti Internet-versio).

Mitä ovat ”viestijä” ja ”vastaanottaja”?

Kuten kaikilla tieteenaloilla, myös joukkoviestintäpsykologialla on oma terminologiansa. Tämän sosiaalisen ja psykologisen tieteenalan tärkeimmät käsitteet ovat ”viestijä” ja ”vastaanottaja”.

Viestijä ei ole mitään muuta kuin minkä tahansa tiedon lähde. Toisin sanoen se on aktiivinen linkki, joukkoviestinnälle ominaisten prosessien käynnistäjä. Viestijä voi olla joko organisaatio, kuten tietty tiedotusväline, tai yksilö.

Jos esimerkiksi joku julkaisee sosiaalisen verkoston sivullaan jotain, joka saa aikaan julkista vastakaikua ja vaikuttaa muiden mieliin, kyseinen henkilö toimii viestijänä.

Tämän prosessin osoittavat selvästi joka päivä julkkikset sosiaalisissa verkostoissa, erityisesti Instagramissa. Jos esimerkiksi joku suosittu laulaja tai näyttelijä julkaisee kuvan itsestään vaaleanpunaisissa ruutuhousuissa, sitä seuraa väistämättä jäljittelyaalto joidenkin hänen faniensa keskuudessa. Eli tytöt ostavat samoja tavaroita ja kuvautuvat niissä. Viestijänä toimivan median toiminta ilmenee samalla tavalla.

Vastaanottaja on ”vastaanottava osapuoli” eli ihmiset, joille viestijöiden toiminta on suunnattu. Vastaanottajasta voi kuitenkin tulla viestijä heti, kun hän alkaa levittää saamaansa tietoa, kertoa siitä muille.

Yksinkertaisesti sanottuna henkilö, joka pitää jonkun toisen postauksesta, on vastaanottaja. Hänellä on passiivinen rooli tarjotun tiedon kuluttajana. Mutta jos tämä henkilö ei vain ”tykkää” postauksesta vaan myös julkaisee materiaalin uudelleen ja edistää siten sen levittämistä, hän on samalla jo viestijä.

Median rooli ja vaikutusmuodot

Tätä roolia on mahdotonta määritellä yksiselitteisesti, sillä joukkoviestintä vaikuttaa lähes kaikkiin yksilöiden ja koko yhteiskunnan elämänalueisiin. Joukkoviestinnän rooli nyky-yhteiskunnassa riippuu suoraan siitä, missä muodossa se on.

Sosiaalipsykologia määrittelee seuraavat viestinnän päämuodot:

• Kulttuuri;
• Uskonto;
• Koulutus;
• Propaganda;
• Mainonta;
• Joukkotoiminta.

Tämä jako johtuu siitä, että kaikki tiedonvaihto tai -välitys on tavalla tai toisella vuorovaikutuksessa jonkin näistä muodoista kanssa. Esimerkiksi koulutukseen vaikuttavien viestintäprosessien rooli on se, että ne edistävät sekä yksilön että koko yhteiskunnan kehitystä. Toisin sanoen ne rikastuttavat ihmisiä uusilla tiedoilla, tarjoavat mahdollisuuden omaksua tiettyjä kokemuksia ja vastaavasti levittää niitä.

Viestinnän kasvatustehtävä on hieman laajempi kuin se, mitä olemme ennen ajatelleet koulutukseksi. Esimerkiksi henkilö, joka katsoi kokkiohjelman ja oppi uuden ruokalajin reseptin, sai kokemusta ja tietoa. Heti kun tämä henkilö kertoi tuttavilleen siitä, mitä hän oli oppinut televisio-ohjelmasta, hän levitti kokemustaan. Esimerkkinä voidaan tietysti käyttää myös jotain muuta, kuten dokumentteja tai analyyttisiä keskusteluohjelmia. Toisin sanoen koulutus joukkoviestinnän muotona sisältää kaikki prosessit, jotka liittyvät uuden tiedon hankkimiseen ja ihmisen kehitykseen.

Propagandaksi olisi ymmärrettävä kaikki viestintäprosessit, joiden alkuperäisenä tarkoituksena on muodostaa tietty yleinen mielipide suhteessa johonkin ilmiöön tai asiaan, tapahtumaan. Toisin sanoen ennen virkamiesvaaleja tapahtuva poliittinen agitaatio ei ole kaikki se, mikä sisältyy propagandan käsitteeseen.

Toisin sanoen tutkijat viittaavat tähän joukkoviestinnän muotoon ehdottomasti kaikki keinotekoisesti toteutetut prosessit, joiden tarkoituksena on vaikuttaa yhteiskunnan käsitykseen ympäröivästä todellisuudesta. Kaikenlainen yleisen tietoisuuden manipulointi sekä ihmisten mielipiteisiin, arvostuksiin ja käyttäytymiseen vaikuttaminen kuuluvat myös tähän joukkoviestinnän muotoon.

Uskonto joukkoviestinnän muotona sisältää ne tiedonvaihtoprosessit, jotka vaikuttavat yhteiskunnan maailmankuvaan ja henkisiin arvoihin. Joukkokulttuurilla tarkoitetaan yhteiskunnan käsitystä koko ihmiskunnan käytettävissä olevasta taideteosten kirjosta kaikissa tunnetuissa tyylilajeissa ja tyyleissä. Käsitteeseen ei tietenkään kuulu vain itse taide, vaan myös sen herättämä reaktio.

Massatoiminta on viestinnän ”nuorin” muoto. Nimellisesti siihen kuuluvat kaikki julkiset tapahtumat, joiden tarkoituksena on saada aikaan yhteiskunnallisia tai poliittisia muutoksia. Siihen kuuluvat kuitenkin myös flash mobit, joita esiintyy sosiaalisissa verkostoissa sekä spontaanisti että organisoidusti. Tällaisilla toimilla ei välttämättä ole poliittisia tai taloudellisia motiiveja, eikä niitä järjestetä minkään muutoksen aikaansaamiseksi.

Esimerkiksi vähän aikaa sitten ihmiset postasivat verkkoihin massiivisesti valokuviaan menneisyydestä, 1980-luvulta, yhdistettynä nykyaikaisiin valokuviin. Tällä toiminnalla ei ollut poliittisia tai taloudellisia sävyjä, mutta se kuului kuitenkin joukkoviestinnän muotoon. Näin ollen tutkijat tulevat lähitulevaisuudessa tarkistamaan ja laajentamaan tämän muodon käsitettä.