Onnellisuuden resepti. Onko sitä edes olemassa?

Jokainen ihminen, jokainen sielu tällä planeetalla on onnellinen omalla tavallaan. Mutta minä en välitä siitä, mitä muilla on, haluan todella olla onnellinen omalla tavallani! Olen toki onnellinen, kun ympärilläni kulkee onnellisia ihmisiä, mutta tulen sanoinkuvaamattomaan iloon, kun tuo onnellisuus koetaan minussa, sisälläni.
Kysy keneltä tahansa, mikä on hänen suurin toiveensa elämässä? Monet luettelevat, että he haluaisivat tulla kuuluisiksi, perustaa perheen, kasvattaa lapsia, tienata paljon rahaa ja sitten elää tyytyväisinä. Vastausten kirjo on häkellyttävä.
Yksi viisas mies sanoi kerran: ”Kuinka monta ihmistä, niin monta mielipidettä”. Hämmästyttävää on, että kaikki olivat hänen kanssaan samaa mieltä.
Sama pätee onnellisuuteen. Maailmassa on yhtä monta ihmistä kuin on mielipiteitä onnellisuudesta. Tässä moninaisuudessa on hyvin helppo eksyä. Tämä mielipiteiden paljous on erityisen stressaavaa, kun yrittää itse tulla onnelliseksi. Jotenkin ei voi tulla onnelliseksi kerralla. Pelkkä pyrkimys ei riitä.
Niinpä ”onnellisemmaksi” tekemisen ohella tulee oppimisprosessi: miten tulla onnelliseksi. Et tiedä, mihin tarttua. Pitäisikö minun ryhtyä itseopiskeluun ja tulla fiksuksi? Vai pitäisikö minun huolehtia fyysisestä kunnostani ja saattaa kehonhallintani täydelliseksi? Vai pitäisikö minun yrittää ansaita mahdollisimman paljon rahaa ja tyydyttää sisimmät aineelliset tarpeeni?
Elämän polkujen valinnanvaraa on valtavasti. Kaiken lisäksi monet ihmiset sanovat sinulle, että tämä polku ei ehkä sovi sinulle, se ei ole ”sinun juttusi”. Mutta mistä tiedät sen polun alussa? Voit viettää koko elämäsi tällä tavalla, eikä sinulla ole aikaa tai energiaa palata takaisin ja aloittaa uutta polkua. Siinä on todellinen painajainen ja ongelma!
Miten ei käy niin, että onnen etsiminen on niin vaikeaa? Onko olemassa resepti onnellisuuteen? Onko olemassa keinoa, joka pätee kaikkiin ihmisiin? Jos on, sinun on vain otettava menetelmä onnellisuuden saavuttamiseksi ja toimittava ja liikuttava menetelmän osoittamaan suuntaan.
Jokainen on onnellinen omalla tavallaan
Onnellisuus on yksilöllinen ja subjektiivinen käsite. Ja tässä epämääräisessä kuvauksessa piilee tärkein arvoitus ja suuri mysteeri, jonka jokainen voi ratkaista. Omiin elämänolosuhteisiin, luonteeseen ja suhtautumiseen todellisuuteen sopeutuen.
Tämän postulaatin perusteella ei siis ole olemassa reseptiä onnellisuuteen. Tämä on valitettavasti totta. Mutta on olemassa tuhansia reseptejä siitä, miten tulla onnellisemmaksi. Jotkut näistä resepteistä auttavat tekemään helppoja säätöjä suhteessa ympäröivään maailmaan, joku voi täysin muuttaa elämäänsä radikaalisti, jolloin elämästä tulee valoisampaa ja positiivisempaa.
Jos kaikki ovat onnellisia omalla tavallaan, meidän on löydettävä oma tiemme, kuljettava omaa ja ainutlaatuista reittiämme. Ja mikä tärkeintä, älä tuhlaa aikaa onnellisuusreseptin etsimiseen.
Kun poikasi tulee luoksesi ja kysyy, miten tulla onnelliseksi, sinä vastaat: ”Voin vain kertoa sinulle, miten löysin tieni. Mutta se ei auta sinua paljon. Sinulla on loppujen lopuksi oma tiesi, eikä sinulla ole mitään yhteistä minun onnellisuuteni kanssa. Etsi se itse. Jokainen on onnellinen omalla tavallaan!
Meillä on siis kaksi vaihtoehtoa, kaksi mahdollisuutta vastata tähän kysymykseen. Mutta tämä kysymys ei syntynyt tyhjästä. Jos tarkastelemme ihmisten luonnetta, huomaamme, että meillä kaikilla on joissakin asioissa samanlaisia piirteitä ja ominaisuuksia ja toisissa asioissa erilaisia.
Esimerkkinä tästä olisi havainto siitä, että kaikki ihmiset haluavat määritelmällisesti olla onnellisia. Ei ole yhtään ihmistä, joka sanoisi: ”Tiedättekö, en haluaisi olla onnellinen. Minulla on hyvä olla tässä: masentunut, tuskissani, tuskissani”. Ette vain löydä sellaista ihmistä. Aristoteles sanoi kerran: ”Kaikki ihmisen teot tähtäävät siihen, että hän on onnellinen”.
Toisin sanoen kaikilla poikkeuksetta on halu kokea myönteisiä tunteita ja tuntemuksia. Mutta tässä on toinen hyvin tärkeä ajatus: KAIKKI ihmisen toimet! Mitä ikinä teemme elämässämme, teemme sen sillä ajatuksella, että se johtaa meidät rakkaaseen päämäärään, rakkaaseen unelmaan. Jopa itsetuhoinen ihminen, joka yrittää lopettaa elämänsä, ajattelee, että hänen tekonsa tekee hänet onnelliseksi. Millä tavalla? Hyvin yksinkertaisesti: elämän lopettaminen on hänen tuntemansa tuskan loppuminen. Ja kivun ja kärsimyksen puuttuminen on onnellisuutta, jos ei muuta.
Tarkastellaanpa nyt mitä tahansa tiedettä. Esimerkiksi psykologiaa. Psykologia ei tutki sitä, miten yksi ihminen eroaa toisesta ihmisestä, vaan sitä, miten he ovat samanlaisia. Psykologia tutkii yleisiä malleja. Tutkijat etsivät yhtäläisyyksiä eri asioissa. Tätä he havainnoivat ja tutkivat. Heti kun tutkija huomaa, että kahdella aivan erilaisella asialla on jotain yhteistä, hän kiinnostuu siitä välittömästi, ellei paremminkin: hän innostuu.
Tämä erilaisuudessa oleva yhtenäisyys on kirjaimellisesti kaikkien luovien ihmisten (maalareiden, runoilijoiden, taiteilijoiden, muusikoiden jne.) emotionaalinen ilo. Jopa silloin, kun kuuntelemme toisen ihmisen kertomusta jostakin tapahtumasta hänen ainutlaatuisessa elämässään, yritämme myös löytää yhtäläisyyksiä ja sanoa: ”Minulla oli samanlainen tilanne!”. Nämä kaikki ovat merkkejä siitä, että etsimme yhteisiä piirteitä elämän uskomattomasta ja suunnattomasta monimuotoisuudesta, elämästä sanan laajimmassa merkityksessä.
Onnea ei tarvitse etsiä ja odottaa, vaan sitä voi vain luoda. (Elchin Safarli)
Ihmisillä on siis yhteinen luonne, yhteinen psykologia, yhteisiä piirteitä ja ominaisuuksia. Mutta samaan aikaan olemme kaikki hyvin erilaisia.
Lääketiede kertoo meille, että meillä on sama veri, mutta tällä verellä on erilaisia ominaisuuksia eri ihmisillä. Veriryhmä ja Rh-tekijä ovat erilaisia. Olemme ERILAISIA. Meillä kaikilla on iho, mutta sen väri on erilainen. Psykologiassa on useita satoja ihmistyyppejä heidän henkisten ja psykologisten ominaisuuksiensa mukaan. Me olemme ERILAISIA!
Jotkut voivat hyvin, kun he ovat meluisassa seurassa, toiset taas, kun he ovat yksin itsensä kanssa. Jotkut ovat iloisia elämän muutoksista, kun taas toiset etsivät vakautta eivätkä siedä katoavaisuutta. Olemme ERILAISIA.
Mitä johtopäätöksiä edellä mainituista seikoista voidaan tehdä?
Onko olemassa yleistä reseptiä onnellisuuteen vai ei? Ehkä totuus on jossain keskellä. Nykyaikaisen psykologian antama vastaus on, että on olemassa yleinen resepti kaikille ihmisille, mutta se on jokaisella erilainen.
Miten tämä on mahdollista? Jos ihmisten luonne on samanlainen, voimme johtaa onnellisuuden kaavan, joka sopii kaikille ihmisille. Mutta koska tässä yhteisessä luonteessa on yksilöllisiä eroja, voimme johtaa onnen kaavan tietylle ihmiselle. Ja yleinen resepti on tärkein ja yksilöllinen on ylimääräinen. Kuvattakoon tätä esimerkin avulla:
Kuvitellaan, että meillä on useita perunalajikkeita. Jotta perunat kasvaisivat ja antaisivat runsaan sadon, ne tarvitsevat tietyt olosuhteet, kuten ravinteikkaan maan, auringonpaisteen ja kosteuden. Jos näitä edellytyksiä ei ole, perunat eivät kasva. Mutta on myös totta, että kaikki perunalajikkeet eivät tarvitse yhtä paljon valoa ja kosteutta. Jotkut lajikkeet tarvitsevat enemmän kosteutta, toiset vähemmän. Mutta jokainen perunalajike tarvitsee kosteutta sellaisenaan. YLEISTEN tiettyjen olosuhteiden luominen perunoiden kasvulle on YLEINEN onnen resepti. Mutta on myös tiedettävä, mikä tekee yhdestä lajikkeesta erilaisen kuin toisesta, jotta voidaan luoda ylimääräinen, yksilöllinen onnellisuusresepti. Samanlainen analogia pätee ihmisiin.
Kaikilla ihmisillä on esimerkiksi tarve uusiin aistimuksiin ja kokemuksiin. Näiden tarpeiden tyydyttäminen tekee ihmisen onnelliseksi. Mutta yksi ihminen tarvitsee vain yhden kokemuksen vuodessa, kun taas toinen tarvitsee sitä joka päivä. Yksi tarvitsee matkan toiseen maahan, kun taas toinen tarvitsee vain yhden kirjan luettavakseen.
Nauttiakseen työstään, ammatistaan, ihmisen on valittava ammatti oikein. Yhdellä ihmisellä on kyky loogiseen päättelyyn ja hänestä tulee tiedemies, toisella on kyky mielikuvitukselliseen kokemiseen ja hänestä tulee taiteilija. Onnellisuuden yleinen osa – on löydettävä ammatti, yksilöllinen osa – jokaisen pitäisi ymmärtää ja tuntea itse, millainen ammatti siitä tulee.
Muinainen totuus ”Tunne itsesi” viittaa tietoon sekä ihmisen yleisestä luonteesta sinänsä että tietoon omasta ainutlaatuisuudesta, erosta muista ihmisistä, tietoon omasta yksilöllisyydestä.
Meillä on taipumus keskittyä enemmän tuntemaan ”minämme”, erilaisuutemme muihin ihmisiin verrattuna. Nuoruusiässä teemme siitä ”kiinteän ajatuksen”. Haluamme olla erilaisia kuin muut, emme halua olla samanlaisia kuin muut ihmiset, ja teemme kaikkemme erottuaksemme joukosta. Tärkeämpää tässä on ymmärtää, mikä tekee ihmisen sinänsä onnelliseksi. Toisin sanoen ihmisen YLEISEN LUONNON tunteminen on arvokkaampaa ja tehokkaampaa suhteessa onnellisuuden tavoitteluun.
Mistä etsiä tätä tietoa? Ihmiskunnalle on kertynyt tässä suhteessa varsin runsaasti kokemusta, ja tämä kokemus heijastuu maailman kulttuuriin, taiteeseen ja tieteeseen sekä tietysti Internetiin. Tutustumalla hyviin kirjoihin ja blogeihin (esim. optimist.pw) voit ymmärtää paremmin, mikä tekee meidät onnellisiksi ja mikä ei.
Meidän on kuitenkin ymmärrettävä, että kaikesta tästä tiedosta huolimatta kukaan ei voi kuvata meille omaa yksilöllistä luontoamme. Vain me itse voimme omien ainutlaatuisten kokemustemme perusteella ymmärtää, keitä me olemme. Siksi etsintää on suoritettava samanaikaisesti kahteen suuntaan, mutta aloitettava silti YLEISESTI onnellisuuden reseptistä. Silloin ja vasta sitten tieto YKSILÖLLISESTÄ ”MINÄSTÄ” tulee ymmärrettävämmäksi ja se kudotaan osaksi onnelliseksi tulemisen prosessin yleistä matriisia.